Tarina venkulan yrityksestä päästä takaisin työelämään

Tämän vuoden maaliskuussa pääsin vihdoinkin kävelemään vankilan porteista ulos koevapauteen. Fiilis oli huikea, koska olin istunut vankilassa kolme vuotta ja edessä oli puolen vuoden koevapaus! Päätin, että siinä sai olla elämäni ensimmäinen ja viimeinen tuomio. Ajattelin, että tuomio on suoritettu ja kärsitty. Luulin, että voin jatkaa jälleen normaalia elämää, kunnes sain huomata, että entisenä linnavenkulana työnantajat ovat seuraavana tuomitsemassa.

Ennen vankilaa toimin vuosia menestyksekkäästi myyjänä isossa yrityksessä. Vapauduttuani laitoin uuden työhakemuksen sisään tähän samaan firmaan ja jäin odottelemaan. Meni pari viikkoa ja aloitin Keijo-hankkeen järjestämät avoimen AMK:n opinnot, joissa kehitettiin huvinvointipalveluita. Samaan aikaan sain yhteydenoton yrityksestä ja kutsun työhaastatteluun. Olin ihan fiiliksissä ja innoissani kutsusta työhaastatteluun. Menin työhaastatteluun ja kerroin itsestäni. Sovimme, että soittelemme seuraavana päivänä ja lupasin miettiä myös palkkatoivettani.

Se huominen koitti, kun tuleva pomoni soitti ja kertoi, että mä sain sen duunin. Se oli siinä, tyttöystävä raskaana, kiva koti ja nyt vielä hyvä duuni. Mun elämä näytti taas hyvältä ja fiilis oli loistava. Pari viikkoa ehdin olla töissä ja duunit kulki loistavasti. Pomokin kehui, miten nopeasti olin päässyt sisään työhön ja oli tyytyväinen työpanokseeni kunnes yhtäkkiä työvuoron aikana myymäläpäällikkö kutsui mut pomon huoneeseen keskustelemaan. Painelin hymyssä suin tavaratalopäällikön toimistoon, missä on minun lisäksi nyt varastopäällikkö sekä myymäläpäällikkö. Sieltä se kysymys pamahtaa ilmaan, että meitä mietityttää missä sä olit vuodet ennen kuin tulit meille hommiin. Vastasin rehellisesti, että olin vankilassa huumausainerikoksista. Kerroin myös, että olen tehnyt virheen ja häpeän sitä. Kuulemma pomo oli googlannut nimeni, jolloin rikostani koskeva artikkeli löytyi. Se riitti ja pomo ilmoitti, että hän irtisanoo työsuhteen koeajalla, vaikka työt olin tehnyt hyvin ja saisin hänen suosituksensa.

Varsin nopeasti tajusin, ettei vankijätkän statuksesta noin vaan irtaannuta. Parista työpaikasta on soitettu ja ilmoitettu et olivat kiinnostuneita palkkaamaan, mutta kun olen kertonut vankilasta niin eipä ole enää kuulunut mitään. Tilanne on tosi ahdistava ja alan ymmärtämään ikävä kyllä niitä ihmisiä, joille jää vankilakierre päälle! Itse olen onnekas kun on hyvä tukiverkosto ja ystäviä, jotka jaksaa kannustaa ja auttaa. Vankilassa näin paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään siviilissä ja töitä kun ei saa, niin helposti palaa rikosten ja päihteiden maailmaan. Olen miettinyt paljon miten saisin uuden mahdollisuuden. Pitäisikö minun vaihtaa nimeni ja keksiä tarina, missä olen ollut nämä vuodet, jotta saisin jälleen kasattua itselleni ja perheelleni normaalin elämän.

Anssi