Miten minusta tuli rikollinen?

Mikä ajo minut rikolliseen maailmaan vaikka asiat oli ihan hyvin? Tai no, perusasiat oli elämässä hyvin mutta pään sisällä oli paljon käsittelemättömiä ongelmia, jotka ajoivat minut lopulta vankilaan, joka pysäytti tutkimaan, kuka minä olen ja mitä haluan elämältäni.

Minut sijoitettiin 6-vuotiaana alkoholistiperheestä sijaiskotiin. Sijaiskoti oli hyvä koti, jonka ansiosta selvisin elämässäni paremmin, kuin moni lapsuudestani tuttu, jolla oli samanlaiset lähtökohdat elämässään kuin minulla.

Olen nähnyt elämässäni pienestä asti paljon päihteidenkäyttöä, väkivaltaa sekä rikollisuutta. Kaikki edellä mainitut asiat olivat minulle normaalia "kotona". Noista asiosita ei kuitenkaan saanut puhua, kun palattiin sijaiskotiin. Tosiaan vuodet kuluivat jäin lopulta ainoana sijaiskotiin muiden muutettua sieltä omilleen. Tuolloin aloin oireilla ja käyttämään päihteitä sekä tekemään rikoksia. Tahdoin muuttaa pois sijaiskodista. Oireiluni ja huono käytökseni jatkui ja muutin lopulta lastensuojelulaitokseen.

Sijaisperhe maaseudun rauhasta vaihtui suurkaupungin vieressä sijaitsevaan lastensuojelulaitokseen. Siellä minun piti todistella, että olen kova jätkä. Olin 16-vuotias, kun sain kaksi vuotta ehdonalaista tekemistäni rikoksista ja myös putka tuli noina aikoina tutuksi. Vaikka itse halusin muuttaa pois sijaisperheestä, niin se ei se tosiaankaan parantanut pahoinvointiani ja karkailin sieltä yhtenään pois. Olin 17-vuotias, kun sosiaalitoimisto antoi mulle luvan muuttaa itsenäisesti samaan kaupunkiin sisarusteni kanssa. Elämä tasaantui, kun en uskaltanut hölmöillä enää broidin valvovan silmänalla! Broidi oli meidän perheen niin sanottu päällikkö, jota en halunnut suututtaa.

Olin 19-vuotias, kun kuulin tammikuussa 2006, että broidi on kuollut ja se oli mulle todella vaikea tilanne. Viikko broidin kuoleman jälkeen lähdin armeijaan. Yritin jättää sivuun veljeni kuoleman ja oikeastaan niin teinkin siihen asti kunnes jouduin vankilaa. Elin jotenkin sumussa kymmenen vuotta. Perustin perheen ja kävin töissä sekä käytin päihteitä satunnaisesti. Tuolloin minulla oli tosi paha olo henkisesti ja jotenkin aina tarvitsin rahaa juomiseen sekä uhkapelaamiseen tai ihan mihin vaan koska yritin rahalla saada elämääni onnellisuutta.

Tätä kirjoittaessani, en etsi syyllisiä ulkopuolisista ihmisistä valintoihin, jotka itse elämässäni tein. Tämän tarinan kautta pohdin, että mikä teki minusta aikaisemmin rikollisen.

Vankilassa tajusin, että olen paennut koko elämäni ongelmiani sekä pahaa oloani, enkä ole milloinkaan pysähtynyt käsittelemään asioitani.

Summa summarum, luulen että mun maailmankuva oli aikaisemmin vääristynyt. En pitänyt mun rikoksia mitenkään ihmeellisenä asiana, koska tekeehän muutkin niitä. Mä huomasin saavani rikoksista jännitystä elämääni, rahaa ja jopa tietyssä porukassa ihailua, joka sopi silloiseen elämääni. Silloin tunsin eläväni ja sain turrutettua pahoinvointini taka-alalle.

Onneksi jouduin vankilaan ja jouduin käsittelemään omat mörköni tuolta vintiltä. Nykyään tunnen olevani vahvempi kuin koskaan aikaisemmin.

Entinen rikollinen